On väriloiste neonvalojen, ei lopu välke katujen. Vaan ei ne loista sillälailla, niinkuin tähdet taivahalla, tunteen luovat kaukaisen. Yötä myöten tietä kiitäen, taukopaikkaa etsien. Katse suoraan yöhön mustaan, etsii mieli tarkoitustaan alla taivaan tähtien. On katto korkealla, mutta tuovat meille rohkeutta antaessaan tuikkeen sen. Kun on tähtitaivas, tähtisilmät, kaunis sydänyö. Kulkijalla sydämessään silloin kellot lyö. Enempää ei elämältä enää tahdokkaan, on kaikki maailmassa silloin kohdallaan. Kimaltelee kulta, tiedän sen, säihkyy kivet rikkaiden. Vaikka niitä enhän kaihda, kaksi joita en mä vaihda, on nuo silmät Rakkauden. Tunnetta suunnatonta, pilkettä niin vallatonta tuovat luokse ihmisen. Kun on tähtitaivas, tähtisilmät, kaunis sydänyö. Kulkijalla sydämessään silloin kellot lyö. Enempää ei elämältä enää tahdokkaan, on kaikki maailmassa silloin kohdallaan. Kun on tähtitaivas, tähtisilmät, kaunis sydänyö. Kulkijalla sydämessään silloin kellot lyö. Tähtitaivas, tähtisilmät, kaunis sydänyö, on kaikki maailmassa silloin kohdallaan.