Muistojen tie minut Hawaiin vie. Ken tunne ei maata ei ymmärtää saata mitä Hawaii tarjoaa. Siellä elo on huoleton. Siellä hempeimmät immet on. Siel' ei tunneta talven tuiskua tuulta, vaan lämpöä auringon.

Kun yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawaii-immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaii.

Päivä kun laskee ja illaksi käy. Halki viidakkometsien Imbo käy etsien pikkuista Lolaansa. Siel' ei vaatteita kellään näy, vaan he kaislat vyöllä käy.

Elon kuumimman karkelot heillä on osanaan. Kun yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawaii-immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaii.

Imbolla banjo nyt kutsuen soi: ”Oi sä armahin Lola tahdotko olla nyt omanani yksin vaan.” Lola vastaa: ”Kyllä oi.” Ei enää Imbon banjo soi, kun Lola häntä hiljaa kuin hentoa liljaa kantaen telttaan toi.

Ja silloin yössä siellä vienosti ain' banjot soi. Hawaii-immet kauniisti näin karkeloi. Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaii.

Kaikki kilvan rientää vaan sinne kun he tietää saa, et maista ihanin on Hawaii.