Tein laulun kerran kauneimman, nyt soinnut soutaa sen. Nyt kiitää muistot nuoruuden ja poutapilvet sen.

Kun kahden vaan he sadun maan löysivät kulkiessaan. Se lempensä sai hehkumaan ja laulamaan ain uudestaan:

Tuo aika toukokuun ja tuoksu koivupuun! Oi hehkua sydänten rakastavain, kuisketta huulien kaihoavain.

Tuo aika nuoruuden, kai muistat vielä sen? Sun silmäisi loistetta, onnea mun.. unhoittaa voinko sun!

Niin vuodet kulki kulkuaan, se rintaan rauhan toi. Ja hiljaisesti tullessaan myös hiukset hopeoi.

Vaan muistojaan ei kummankaa saa unholaan hopeatkaan. Ne väikkyy siell, ne loistaa tiell kunneka kulkivatkaan...