Vanhan valan kapakassa puosu-vaari istuu yksin joka ilta. Kuuluu laiturilta vinssin voihke, tarmo taljan. Puosu täyttää maljan. Takaa tuiman tuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!) Jäyhän laulun kuulen hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa laivat oli puuta hiio-hoi!) Hiio-hoi! (Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!) Hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

Hyväntoivonniemen luona - hiisi vieköön retken - myrsky repii laivan. Meri kiehui aivan haikalaa ja onnetonta miestä meni monta. Se ken kulki merta hiio-hoi! (Hiio-hoi!) Nähdä sai myös verta hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa laivat oli puuta hiio-hoi!) Hiio-hoi. (Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!) Hiio-hoi. (Hiio-hoi!)

Tyynimeri, harvoin tyyni. Havannasta kurssi Rangoniin ja Kiinaan. Sortui riisiviinaan kokkimme ja hakkelusta, ilman varoitusta, teki kapteenista hiio-hoi! (Hiio-hoi!) Riita sinapista hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa laivat oli puuta hiio-hoi!) Hiio-hoi. (Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!) Hoi-hoi. (Hiio-hoi!)

”Vanhan valaan”-kapakassa puosuvaari istuu yksin istuu jälleen. Huokaa ystävälleen kuulijalleen ainoalle, oluthaarikalle: ”Kaipa vanha jaksaa, hiio-hoi! (Hiio-hoi!) Sinut vielä maksaa,” hiio-hoi! (Hiio-hoi!)

(Ennen oli miehet rautaa laivat oli puuta hiio-hoi!) Hiio-hoi! (Puuta ovat miehet nyt ja laivat ovat rautaa hiio-hoi!) Voi-voi. (Hiio-hoi!)