Olin viiden vuoden jälkeen, tullut tuttuun kaupunkiin ja se suloinen ruusukimppu oli kääritty pakettiin. Saat ruusuja lurjukselta, joka jätti sun itkemään. Näin miettien tyttöni luokse lähdin anteeksi pyytämään.

Ja niin kauhean hermostuneena kadun kylttejä tavasin ja sen vanhan lankkuportin tuttuun pihaan avasin. Silloin tulvivat muistot mieleen ja ne sinetöin kyynelin. Tämän harmajan portin pieleen sinut sadasti saattelin.

Siihen portille hiljaa jäinkin ruusukimppua puristaen. Pihanurmella siellä näinkin perheidyllin herttaisen. Siellä lapset olivat kauniit ja mies kuni filmistä ja elämän suuri onni loisti tyttöni silmistä.

Silloin laskin mä päässäni yhteen, olin jäänytkin toiseksi. Ja sen upean ruusulyhteen lehtimummolle lahjoitin. Saatte ruusuja lurjukselta, joka onnensa heitti pois. Mutta eipähän nuoruudelta paljon muutakaan pyytää vois.