Kun sade ruutuun lyö kun tulee viima yö mä kuulen sävelen tuon kerran soineen se sävel vaikertaa se auki haavat saa ja muisto kaiken menneen saa silmiin kyyneleen kun oli syömmein tulvillaan suurta onnen huumaa en ymmärtää ma säveltä voinut valittavaa tuo sävel murheinen nyt kyllä tunnen sen se lyönyt on sydämmeeni haavan ikuisen