Tuolla kotimökin kunnaalla on kuusipuu, siellä ylväänä seisovi tuo. Sepä ylemmäksi yltävi kuin metsä muu, varjon viileän luo.- Kas, tuulet, tuiskut taittumatta kestää se saa, kuni vartija, se kotiani varjoo. Pesän laululinnut oksille sen rakentaa, suojan niille tarjoo.-

Sinä kotikuusi vakava ja voimakas, joka uhmailet myrskyjä vain, kunpa oppisin mä kestämään sun tavallas elon tuulia ain´. Vaikk´vastatuulet elämässä tuivertaa, nepä mieltäni ei sittenkään saa voittaa. Aina toivoa ma tahdon aikaa armaampaa, joka kerran koittaa!