Ne jotka ovat täältä poissa taivaassa tai pilven päällä katselee sun yksinäistä matkaa Ne muistelevat omaa aikaa kadehtivat sulta paikkaa tältä puolen rajaa missä tuntis edes tuskan sisällään

Niiden siivet eivät lentää saa niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun paikkaas päällä maan

Kun lumottuna yössä halaat tai petettynä kotiin palaat ne kävelevät askelillas hiljaa Sun polullas on jäätä, tuhkaa untuvaa ja lasimurskaa pikkupalasia jotka tuntuu elämältä aina sittenkin

Niiden siivet eivät lentää saa niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun paikkaas päällä maan sun paikkaas päällä maan

Niiden siivet eivät lentää saa niiden silmät itkeä ei voi milloinkaan Iäisyyden ne vaihtais milloin vaan sun paikkaas päällä maan sun paikkaas päällä maan sun paikkaas päällä maan