Ne sanoo koittakaa jaksaa, vielä loppukiri. Ei mee enää kauaa, vielä loppukiri.

Nää päivät on toistensa klooneja. Aamuisin ikkunasta tuijotan samaa tyhjää katua. En edes muista miltä tuntuu tuntea. Kuka on toi haamu peilikuvassa?

Läpi ruutujen eletään, tätä elämää, eikä nähdä enää ketään. Voiko rakkauden supermarketista löytää? Haluaisin elää jo tätä elämää, hukuttautuu ihmisvilinään. Kun kotiin kävellää korkkarit kädes aamuyöllä.

Ne sanoo koittakaa jaksaa, vielä loppukiri. Ei mee enää kauaa, vielä loppukiri.

Ja mä hajoan neljän seinän sisään.

Perjantai-iltana välissä karkkihyllyjen naurava pariskunta. Kunpa mäkin voisin jollekkin kertoa, kuinka tykkään sateesta ja kuinka retso rakastaa rossia.

Mä kuihdun niinku mun traakkipuu, joka pölykerroksen alle hautautuu. Tulis mitä vaan, veis mukanaan, tän harvuuden muhun piittyneen.

Läpi ruutujen eletään, tätä elämää, eikä nähdä enää ketään. Voiko rakkauden supermarketista löytää? Haluaisin elää jo tätä elämää, hukuttautuu ihmisvilinään. Kotiin kävellään korkkarit kädes aamuyöllä.

Ne sanoo koittakaa jaksaa, vielä loppukiri. Ei mee enää kauaa, vielä loppukiri.

Ja mä odotan, odotan, ihan mitä vaan, ihan mitä vaan sais tapahtuu. Odotan, odotan, ihan ketä vaan joka sais tämän loopin rikottuu.

Läpi ruutujen eletään, tätä elämää, eikä nähdä enää ketään. Voiko rakkauden supermarketista löytää? Haluaisin elää jo tätä elämää, hukuttautuu ihmisvilinään. Kotiin kävellään korkkarit kädes aamuyöllä.

Ne sanoo koittakaa jaksaa, vielä loppukiri. Ei mee enää kauaa, vielä loppukiri. Koittakaa jaksaa, vielä loppukiri. Ei mee enää kauaa, vielä loppukiri.

Ja mä hajoan neljän seinän sisään.