Mä kadotin sut, siniseen kaupunkiin..

Kaikki mun ystävistä lisääntyy ja mulla huolet, jos voisin niistä jakaa edes puolet, painaa mun pääni niskaan, kuulla sun äänii mis vaan ei auta sääli, viskaa toivoo jatka häärimist vaan

Ei oo väärin vislaa itekseen jos siltä tuntuu, tuijottaa auringonlaskuu kunnes silmät turtuu, pienet ilot joita kukaan ei voi viedä multa pois, ei kovin paljoo pienentyä vois.

Mut ihminen voi tyytyy aika vähään, ihmeissäni ootan seuraavaa kertaa kun nähään, Tän ajatuksen itelleni myytyä sain tänään, kun pelkäsin mun ajatusten hyytyvän vain läjään.

En oo koskaan ollu epätoivoon taipuvainen, toivo hiipuis luulen jos oottais ikuisuuden, odotukset pirun suuret porottavat pirun huulet, ei lämmitä vaan kolottaa niin kuin vilu ja viruskuume.

Tää planeetta on pikkuruinen minuscule, mut täynnä julmuutta ja suistumassa radaltaan, En sen kivust luule tietäväni mitään, mut koitan avartaa mun mieltä, jotain edes parantaa, säälittävän pienen osan itsestäni korjata, parempi sekin kuin riutuu itsesäälin orjana, aina ihan Jeesuksena kainalossa pikkuristi, marttyyrina lavalla ja flopimpana lippuriski, olit sit riippuvaisin pikkunisti tai kuningas, tää maailma pyörii sun unillas, oon Appelgrenin tiellä siinä sinisessä huvilas, ei tää oo totta mut jos pakoon pääsis arkipäivän hulinast, olis lottovoitto muhimas tai muuten vaan varaa, en tiedä mitä haluun mut en sulle uudestaan pahaa, tai heittäytyä minkään suuremman varaan, mut ehkä joskus vielä juurilleni palaan.

Mä kadotin sut, siniseen kaupunkiin. Tää valo vie mut, takas siniseen kaupunkiin.

Jos me juteltais enemmän ja kuunneltais enemmän, ei uneksittais enää oltais uudestaan hereillä, huomenna perillä sun vuorilla mun merillä, ja suudeltais enemmän kunnes huulet olis verillä, mun juureton perimä tuntuu uudestaan perivän, liian kovaa hintaa kun mä huudan ja selitän, tai kuumessa esitän etten kuulis sun peliä, nojaan tuuleen ja levitän kädet ne ei suuremmiks leviä, Vois sata kertaa rakastua sekunnin ajaks, tai vuosikausiks ja jäädä silti vajaaks, nää kuilut on syvii jos ei nää niiden rajaa, mut luota muhun, me voidaan reunan yli ajaa, hyppyrin keulalta suoraa pelkoon ja lamaan, jättää maailma taakse jäädä peuhaamaan salaa, tehdä kaikki mihin meil ei ollu kertaakaan varaa, olla miettimättä seuraavaa sanaa.

Mä kadotin sut, siniseen kaupunkiin. Tää valo vie mut, takas siniseen kaupunkiin.

Sä kadotit mut, siniseen kaupunkiin. Tää valo vie mut, jään siniseen kaupunkiin.

*välisoitto* Siniseen.. Kadotaan, kadotaan.. Kadotaan, vajotaan.. Sun siniseen..