Vielä tuoksut yön ilmassa leijui läpi usvan sun saapuvan näin kastepisarat huulillas välkkyi sua katselemaan jäin kastehelmien kosteuden kirkkaan valo auringon väreiksi loi pitkin niittyä kesäistä juoksit ja naurusi soi

Kun vaaleat kutris tuulessa näin kuin vangittuna seisomaan mä jäin niin nuori malttamaton sä olit silloin kuin lahja luojan auringon mun sieluni herkin valtaasi sun jäi silloin suudelmin ku peitit mun kun kerran ensimmäisen sun silmiis katsoin sait minut paulaan rakkauden

-Välisoitto-

Oli aurinko mennyt jo mailleen kaste noussut kuin yllättäen mulle suukon soit viimeisen katseen pois usvaan kadoten oli taustanas punainen taivas viime katseen kun jälkeesi loin yksin valvoin sen yön yksin mietin mä nousuun auringon

Kun taas sinut sielun peilissä nään niin muistan päivän kuuman kesäisen kun kanssas viettää mä sain tuon hetken kauniin toit huuman nuoreen sydämmeen ei kaikkea saada voi kerrallaan ja onnikin on suotu hetkeks vaan jos kerran täyttyä vois toiveeni suurin sun kohtaisin mä uudestaan