Kun on usva noussut, sade juuri mennyt ja kun kylmä tuuli käy poikki nummien.

Voin kuulla rakkahan äänen, se menneisyydestä kuiskaa kahlehtien:

"Johnny, mua muistathan."

Sitä vaikea on mun uskoa, mutta tuulessakin kuulen laulun sen metsän puissa soivan tuolla jossain:

"Johnny, mua muistathan."

Sua aina vain muistan, kunnes päivät päättyy mä kuulen sen: Johnny, mua muistathan?

Joskus myöhemmin, jos sittenkin mä rakkautta myös jo uutta etsimään lähden.

Yhä kuulla mä saan sen laulun, jota välttämään en pysty milloinkaan metsänpuissa soivan tuolla jossain:

"Johnny, mua muistathan."

Sua aina mä muistan. Päivään viimeiseen näin kuulen kuiskeen:

"Johnny, mua muistathan." "Johnny, mua muistathan." "Johnny, mua muistathan."