Oli mulla ennen koti komia, kartano/haitari ja tukkimetsät oli omia, juoksijoita komijoita vaihtelin ja myin ja kännipäissään öisin elämöin. Olin silloin koppava kuin kruunun patruuna torpparitkin karahteeraks herraks minua, mut arasti ne lähestyivät hattu kädessä mut harvoin saivat avun hädässä. No ostin sitten supleltin ja hyvän hevosen päätin että kuoloon asti sillä ajelen mut heinissä se hevonenkin päivittäin se söi mitä ajurina ansaitsimma öin. Muutin sitten Helsinkiin ja nautin onnesta kun nätti hilsu oli rinnalla. Hilsun kanssa vuokrasimme kaksi huonetta näyttääksemme liikemiehen lujaa luonnetta, etuhuoneen kahvilassa myimme kahvia ja perältä sai pontukrahvia. Mut nykyajan kahvila ei kannattanutkaan liikkeestämme meille oli ikävyyttä vaan, suuttuneena sussustani ijäks erosin ja kohtaloa kovaa kirosin. Kartanot ja tukkimetsät kainalossa hurjat haaveet haudattuna haitarissa tää on ainut iloni mi lohdutuksen suo ja malja yksin unhoituksen tuo.