Vilu työntää viltin alle laihaa polveaan Työmiehet makaa hiljaa kuuden hengen kopeissaan Taivaasta laaksoon lapsiansa katsoo kylmä tyly kuu Jossain kaukana takertuu toisiinsa kuumat suut

Täällä savuun nukahtaa, nukkuu ja herää taas Vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa

Mestari tuo perjantaina kottisalkun parakkiin Hän tuoksuu kuten tuntematon kukka tropiikin Viimesen tilin jotkut saa, tukat kammataan Pirssillä pakoon pääsee grilli Mustaan Mölyapinaan

Tulilientä tappavaa, kuivat kurkut lutkuttaa Vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa

Veli, joko uuvuit joko heitit toivosi? Väsynyttä kättä leikkaa, julma silkkeri Ajatuksen säteellä ei yhtään ystävää Hiki haisi, uneen upposi, viimein pieni pää

Silloin villi huuto kaikuu, kirveet verta janoaa Vain öisin intiaanit ratsastaa aavaa preeriaa