Kaksitoista katuvaista, juoppoa ja katunaista, entistä syntistä, huoraa, pitkäkyntistä, nyt on virsivuorossa, sekavassa kuorossa.

Sydämet alhaiset, ylevöitykää! Kuivat kurkut yhtykää jo lauluun enkelten.

Te viattomat, katsokaa nyt heitä, ei kukaan laske tynnyreitä, jotka he vuodattavat täyteen katumuksen kyyneleitä.

Vain tähti näyttää tietä heille, sokeille ja eksyneille, vain se voi antaa toivon kaikkeen kyllästyneille.

Nyt soikoon laulu lohduton matka liian pitkä on, mutkainen ja vielä täysin tarkoitukseton.

Valovuodet erottavat heidät määränpäästä, he vaeltavat, niin kuin taivaan tuomitsemina jossain kahden äärimmäisen tähden välissä.

He eivät pääse koskaan perille, sinne onnen laitumille, se tähti sammui, kauan, kauan sitten, vaikka se tuikkii vielä tänne valoaan.

Tässä pari julmaa totuutta, tuskin teille kenellekään uutta, kuka tietää, ehkä kaikki onkin vain Jumalan huolimattomuutta.

Sydämet alhaiset, ylevöitykää! Kuivat kurkut yhtykää jo lauluun enkelten.

Aamen.