Jos se joka palvoo kauneutta ei tunne rumuutta kohtaan rakkautta hän kitukoon päivän kirkkaudessa ilman yön antamaa lohdutusta

Vaikka valot ja varjot taistelevat ne ovat toisiaan varten olemassa yön sylissä enkelit matelevat ja jumalat nukkuvat lattialla

Jos ihminen ei elämässään ymmärrä muita kuin itseänsä hän on vain tylsä näyttelijä ja näyttelee väärässä näytelmässä

Vaikka totuus ja valhe vaihtelevat vaatteita ilman varoitusta pimeinkin yö aavistamattaan kuljettaa aamua kainalossaan

Vain rakkaus on lahjomaton sen ilme on viisas ja vaatimaton ehkä ei muuta tarvitakaan kuin halua antaa rakkautta