Aika Mennä

Typelik

ne satuttaa sua ei ne anna lepää rauhas/ ne rakastaa sua vasta ku sä oot haudas/

verse 1

haluun juttuseuraa, en osaa elää tässä tilas/ koitan surut peilaa nähä mikä päässä vial/ haluun avautuu mutten voi kellekkää puhuu/ siitä miltä tuntuu ku sun sydän pistetää murtuu/ ei oo valinnanvaraa, ku vaa oppii parantamaa/ pää et palaa halaa, taikka tapaa mua iki lohduttamaa/ enää et tule, ku meiltä sammuvat tulet/ mä revin nää ruvet, ja tulet roihuuvat unes/ herätessä tajuun on vaa mustaa väreistä jäljel/ tää olo vie mun rustatuista säkeistä järjen/ liikaa asioit mit ei voi uudestaa kokee/ mut en kadu mitää valintoja haudas saa potee/ en koskaa aio unohtaa sitä hyvää mitä oli/ aina välil ja vaa mietin miten tuhos melankoli/ sen kaiken mitä täältä halusin/ välil mietin jos mä voisin päästä takasin/ aikaa millo oli ongelmii, niist ylipäästii/ mut ne on vaa unelmii ei kukaa haluu pitää kii/ ei mikää ole loputonta vaikeet hyväksyy/ kai vaa sit kovis aallois isoimmatki veneet pysähtyy/

kiitos ja anteeks mut aika mennä/ oon kyllästyny tääl vaa aina pelkää/ jatkan mu matkaa en jää junnaa/ lähen ettimää valoo ku tääl tummaa/ ei jääny mul kätee mitää menetettävää/ onko syytä elää jos ei vierellä ketää/ ne satuttaa sua ei ne anna lepää rauhas/ ne rakastaa sua vasta ku sä oot haudas/

verse 2

annoin luottoo ihmisii mut petyin toistuvasti/ en kestä sitä enää täältä pyrin poistumaa siks/ ei pitäs muita kadehtii mut meneehä noil hyvi/ tääki tyhjän tavotteluu vaikka mä kuin pyrin/ toimimaa vaa niin et ylettyisi omast rimast yli/ aina löydän itteni vaa yksin himast bygii/ ”elämä kyl jatkuu vielä” niin ne tähä sanoo/ ei nää arvet hävii ikin antakaa mun nähä valoo/ selkeesti turhaa ees alkaa painikoimaa/ miksi uskoo voittoo epävakaal alivoimal/ pitää tottuu kohtaloo sen kanssa oppii elää/ mulle annettii tää tuomio en palaa kotiin enää/ kiinnostaaks se ketää vai onks nää tääl vaa sen takii/ et yrittävät suojata mua kuulemasta totuuksii/ mut kyl mä läpi nää mitää et voi piilottaa/ sun turha koittaa antamaasi kuvaa kiillottaa/ mä tiiän kuka oot, sä et tunne mua/ mut avaan senki tässä saat sen säki kuunneltua/ sen et mitä meinaa etten tullu väritää mitää/ älä säälii tuu vielkää vaan ku välittää pitää/ mul on kylmä ja mua sattuu niinku kuoleman rajal/ kyl mä pärjään täällä ja viel huomenna ajan/ matkaa samalla radalla rakkaal tavallaa kamalal/ en rimaani madalla jaan vaa parhaana tavaraa/ oon oppinu sen tääl ei onnee osteta rahalla/ noilla mersu alla toiset kulkee vanhalla ladalla/ niin se vaa menee mut en mä haluu materiaa/ pärjään hyvin näin mut kai mul kaipuu kaverii vaa/ jos aiot enemmän ni tiiä faktat samal vaa/ et sut tullaa alas painamaa ja pahast satuttamaa/ emmä luota keheenkää joten turha yrittää/ mua saada syttymää ei niin tuu käymää ikinä/ mitä päässä liikkuu tuut mul itkee ite särjit paskaks/ ei oo yhtää säälii sulle ku mut ite jätit yks kaks/ mieti seuraamuksii ennen valintoja/ lopuks vastuu opi kantaa aiheuttaes vahinkoa/ en oo enää sinuu varten tääl, mul uusi aika tääl/ et merkkaa mulle mitää meistä muistot syövyttää/ helle muuttuu ukkosee ja pisarat ku unelmii/ ne tippuu aina kovaa maahan ja sit hajoo palasii/

kiitos ja anteeks mut aika mennä/ oon kyllästyny tääl vaa aina pelkää/ jatkan mu matkaa en jää junnaa/ lähen ettimää valoo ku tääl tummaa/ ei jääny mul kätee mitää menetettävää/ onko syytä elää jos ei vierellä ketää/ ne satuttaa sua ei ne anna lepää rauhas/ ne rakastaa sua vasta ku sä oot haudas/


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix.