Taivaalla kuu tuskin hengissään, keskellä hauraiden pilvien virtaa Juro vartiomies palatsin luona katsoo vihoissaan tornikelloon

Uskoton vaimo on menossa kotiin Hänen kasvonsa kovat, sulkeutuneet Ja uskollista polttaa kaipuu, jota unen tiukka syleily ei sammuta

Ja mitä heistä? Viikko sitten huokaisin, heitin maailmalle hyvästit mutta huoneessa ilma oli tunkkainen, ja lähdin puistoon katsomaan tähtiä, koskettamaan lyyraa