Tiesitkö sä silloin jo, että menet niin kuin aurinko, että kuljet läpi kaupungin, etkä tule enää takaisin? Hyvästi.

Tiesitkö sä silloin jo, mitä sanot meille, aurinko, Näsijärven rannalla, kun vielä liikuit taivaalla? Hyvästi.

Mennään taksiin vaieten, järvi tummuu taakse sen. Silloin ilta viimeinen oli yksi vain, mut nyt jo tiedän

Mä kaipaan sun sanoja, niitä korkeita huoneita. Kirjahyllyssä aurinko, mutta se on mennyt jo. Hyvästi.

Hei, osaisitko kirjoittaa vielä kaupungin järven taa? Tähdet yllä sänkyjen rappukäytävässä vieraiden huolissaan.

Nousen lattialtasi, puisto muuttuu kaduksi. Näet unta auringon, mut täällä vielä mustaa on.