Laelta Pyhävuoren, näät Lappajärven veen. Tuon ylvään suuren järven, monine saarineen. Näät niemet lahdet salmet, ulapat loistossaan. Näät helmen ihanimman, Etelä-Pohjanmaan.

Etäältä järven takaa, sinervä metsäin vyö. Tuo mieleen ajan menneen, kun alkoi isäin työ. Ja yksin valta metsän, sai täällä loppunsa, kun kirven hongan kylkeen, löi ensi iskunsa.

Ajoista noista aikaa on paljon kulunut. On hikeä ja verta myös paljon vuotanut. Nyt kiertää järven rantaa, vyö peltoaukeain. Se raivattu on siihen, isien työllä vain.

Oi Lappajärvi kaunis, mun kotipaikkani. Oot keskus Järviseudun myös sydämessäni. Isien lailla uhraan, mä sulle kaikkeni. Ain elä siunattuna, sä synnyinseutuni