Vuolas joki on syvä joki on uida yli sen nyt on mahdoton pilvet verhoaa kuun ne piilottaa ilman siipiä en lentoon nousta saa kokko loimuaa tulta katkeraa kaviollaan ratsu tulta kohentaa ei ratsastajaa näy, se korskuu, vartoaa meidän rannat tuo hevonen erottaa