Makaan arkussa, palelen Nielen multaa, kantta potkin En voi syyttää ketään muuta Itse elämäni sotkin Äiti käski ajat sitten Hakee hoitoon tai ees kouluun Jättää rikkaan hullun miehen Muuttaa takaisin Ouluun

Oisin ollut menneisyyden vanki Kaikkiall' ja aina Oli rikosrekisteri sekä asuntolaina Sydämessä lapsi joka Ennen syntymäänsä kuoli Päässä vikavaalee tukka Ja loputon huoli

Niin kai sitten, oli mun aika jo mennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

Mistä alamäki alkoi, no mene ja tiedä Kai mut lapsena ois pitänyt jo terapiaan viedä Äiti itki hiljaa ja kätensä risti Kun mun ensirakkaus oli aivan totaalinen nisti Oishan tosi monta juttua kai voinut tehdä toisin Kunpa selittää ees pari asiaa jos oikein voisin Ei tääl maan päällä siinä enää paljoa paina Kun mun siskot tulee olee mulle katkeria aina

Niin kai sitten, oli mun aika jo mennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

Niin kai sitten, oli mun aika jo mennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä

Jos mun yksi neuvo pitäis siskoille antaa En koskaan voisi sitä vastuuta kantaa Eivät enkelitkään ilman siipiä lennä