| Sen hetken niin tarkkaan muistan mä vain, kun isäksi tulin ja tyttären sain, sen joka on kokenut elämässään, hänen ymmärtävän tiedän onnen tään-sinä perhonen kukkien maan. olit pieni sä niin, sovit kädelleni , toi hymysi sun valon sydämeeni, kun tiukasti tarttuivat sormesi sun , tuon sormeni ympäri ojennetun,sinä perhonen kukkien maan.mä muistan kaikki sun kyynelees ja hellät lapsen suukkoses ja hiusten ensi saparot sinä perhoseni oot . nyt koulua käyt, monet taidot sä saat, opit tuntemaan kansat ja kaukaiset maat ja ystävät hyvät sä saanut oot myös, opit hoitamaan tehtävät pikkuiset työs. oma tahtosi, sielusi vahvistuu vain , sua vaaroilta suojella tahtoisin ain, jos kahleelta suojani tuntua vois, muista lintua , poikaset lähdössä pois ei emokaan päästäisi mill |