Hiuksiltain huivin vei tuuli ja sitä ei kiinni saatu vaan kurki sen kotiinsa vei Syksyllä nähty on niin kerrotaan poikakurjen tuo huivi kaulassaan

Luuletko tuulenkin muistavan yhä sen Minä tuuli jos oisin, niin unohtais en

Tuulelta kuulla myös sain tarinan puun peipposta rakastavan Puu kerran kokea saanut on sen linnun siipien hipaisun niin hiljaisen Öisin unta sen suojannut on lehdillään suuri hellyys sydämessään

Hyväilyyn oksat ei taipua voi vaikka kauniina niin laulu peipposen soi Puu vain kuunnella voi hiljaa nyt toivoen että lintu muistaisi sen, että lintu muistaisi sen Keväällä ihmeistä suurin käy toteen tuo Lintu palaa ja suoraan tuon puun tutun luo säiky ei syksyä ees oksallaan Eikä lähde, viipyy se vaan

Puu ajan kaskeen kun kaatua saa uneen lintukin oksalla sen uinahtaa Tuuli nyt kulkee kylissä näin kertoen nähnyt oikean oon rakkauden

x2 Muistathan siis kissankellotkin soi vaikka soittajaa niiden et nähdä vain voi Olen lähelläs aina ne kun helkähtää niissä jatkuu laulumme tää

Niissä jatkuu laulumme tää