Ootsä koskaan haaveen painon tuntenut olkapäällä. Sytyttänyt tuleen tuhkaa. Ootsä koskaan kävellyt seitin ohuella jäällä, vaistonnut varmaa uhkaa.

Astu koko sydämesi painolla, vaikka kohtalo opettaa. Kestät kyllä mitä vaan.

Pimeä tie sut kotiin vie, pelot huutaa kuorossa. Mut valojen vyö maahan ne lyö, on enkelit yövuorossa. Pimeä tie sut kotiin vie, älä masennu huolista. Voimaasi vaan vahvistetaan, pääset synkistä luolista. On enkeleitä yövuorossa.

Vaikka sä oisit paiskannut haaveesi huoneen seinään, jäänyt surun seurueeseen. Sinuun voi rakkaus kajota niin kuin tuuli kesäheinään, siihen peltoon taittuneeseen.

Astu koko sydämesi painolla, vaikka kohtalo opettaa. Kestät kyllä mitä vaan.

Pimeä tie sut kotiin vie, pelot huutaa kuorossa. Mut valojen vyö maahan ne lyö, on enkelit yövuorossa. Pimeä tie sut kotiin vie, älä masennu huolista. Voimaasi vaan vahvistetaan, pääset synkistä luolista. On enkeleitä yövuorossa.

Sohvallesi käperryt, mietit hiljaa mitä nyt, onko kaikki kohdallaan, sydämesi vastaa vaan.

Pimeä tie sut kotiin vie, pelot huutaa kuorossa. Mut valojen vyö maahan ne lyö, on enkelit yövuorossa. Pimeä tie sut kotiin vie, älä masennu huolista. Voimaasi vaan vahvistetaan, pääset synkistä luolista. On enkeleitä yövuorossa.

Pimeä tie sut kotiin vie, pelot huutaa kuorossa. Mut valojen vyö maahan ne lyö, on enkelit yövuorossa. Pimeä tie sut kotiin vie, älä masennu huolista. Voimaasi vaan vahvistetaan, pääset synkistä luolista. On enkeleitä yövuorossa.