Vesku: Nousin kanssa auringon Meren rantaa kulkemaan. Ääretöntä katselin, jotain melkein aavistin. Rakastuneet kulkee taas puiden alle käsikkäin. Heidän näkevän sen näin, mä mitä vaille itse jäin.

Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa, ja seuraavaan. Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta maan.

Samuli: Sydän kuulee puheen pään. Näkyväiseen kiintymään Ei silti tyydy pelkästään. Miksei? En tiedä itsekään. Se jokin, mitä odottaa, jos sen täällä kiinni saa. Se tuskin on, mä tiedän sen, mun ikäväni arvoinen.

Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa, ja seuraavaan. Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta maan.

Vesku&Samuli: Oon tuomittuna kulkemaan, kulman taa, ja seuraavaan. Kaupunki kaunis valoissaan, on mulle varjo muusta maan. (x2)