Jälleen on tullut aika todeta se tola Joka koivuhalon kasvoihin heilauttaa Joka kivikasan reen päälle kantaa Ettei saavu ilo varkain

Ystävien kesken salaisuuden kauniin säilötään Ja teot valon arat mattoon kääritään Ettei untuvikkojen siniset silmät Kesken kaiken purskahtaisi

Eikä ketään edes hävetä?

Syksyn tullen karhunkankahalla seitikit kasvaa Niistä keitto mainen, maukas laitettaan Jotta loppuisi ainainen kitinä ja nälkä Jotta loppuisi tämä nöyryytetyn -nöyryytetyn osa