Otteita syksystä

Viikate

Eihän murehdita tulevaa Eihän huolestuta, kun taas aamu nousee Menneessä riittää purtavaa Keltaiset lehdet ympyrän kun sulkee

Syys päiväkirjaani kirjoittaa Kaunolla kirjaa ja viivaa alle Paikkansa välimerkit saa Paikoilleen sydänalasimen alle Paikkansa alasimelle

Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Päin kesän kulottamaa selkää

Epäilevän Tuomaan herättää Jaakko kun kiviänsä jälleen heittää Virsi on tuttu ennestään Vain paksummat vuosirenkaat vanhat peittää Paksummat vanhat peittää

Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Selkääni punottavaan, pakottavaan, kelloista kosteaan

Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Päin kesän kulottamaa selkää Miksikö tätä pelkään

Mikä minua tukistaa Kuka niskavillojani kehrää Rottingin suoristaa Selkääni punottavaan, pakottavaan, kelloista kosteaan


Lyrics are submitted by user: anonymous.
Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.