Ei paina mieltä, vaikka hengetön Huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön Ei löydy tilkkaa edes raapimalla

Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat

Piippolta huoli vaikka makaisin, selälläin makaisin Suojassa piilotetun tammikannen On sillä tiellä eikä takaisin, tuskimpa takaisin Palaavat jälkeen kylmän rautakangen

Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat

Suuttuisin en, vaikka jo olisin, tuhkana olisin Uurnassa isoäidin akkunalla Kun riita-aika ei vain sotisi, ikäni sotisin Paineessa väkijuoman hirmuvallan

Kun kaivaa routa maasta onneaan Sen ymmärtää vain autuaat

Tie erottaa ja voimat kuluttaa Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa Eihän meillä ole kun

Ymmärrystä autuaiden Ymmärrystä autuaiden

Ymmärrystä autuaiden Tie erottaa ja voimat kuluttaa Kun matka kulkee läpi t äyttyvien hautuumaiden Ken aikoo kostaa ja ketä kurittaa Eihän meillä ole kun

Ymmärrystä autuaiden Ymmärrystä autuaiden Autuaiden