Alle tammen harmaan, luokse vanhan ja viisaan Tyhjän taivaankannen alta toiveet suuret kannan Itsekseni istun, yskiskelen yksin Kohta kolmen tunnin, vaan jospa vielä vartin vuotan

Siiven tyngät, siivet kuitenkin

Mustan mielen pyyhkii, puhkuu pois palkein Toivo siipinensä, luottamus sulin valkein Kohta kolmen tunnin, neljäskin jo niiaa Vuotan vielä vartin, vartin verran viileää iltaa

Ruskoa värittää taivaankansi tyhjyyttään Kasvoille elottomille

Äkkilähdön lailla, kuin vain varkain Kertoo riimi rungon, kuoreen kaivettu kirjain Koko kylmän illan, kohta kolmen tunnin Vierelläni on hiljaa kivessä nimi, jonka tunnen