On aivan sama, minne kuljet ratsumies On aivan sama, missä päättyy elonties Kuihtuu kauneimmatkin ruusut, henkii syksy kuolemaa Yö kerran kulkijalle levon lahjoittaa

On hurma viininkin vain unta häipyvää Ja laulu kaunehinkin hetken helkähtää Tunnuslauseenasi turhuuksien turhuus olkohon ja mailla tuonen kaikki unhoittuva on

On lemmenruusut sulle kerran kerran kukkineet. On huulet hurmaavimmat valan vannoneet Valat kalleimmatkin lailla virvatulten häviää, on polte suudelmankin harhaa häipyvää

On aivan sama, koska kuolet ratsumies On aivan sama, koska päättyy elon ties Sillä tummat ruusut aina kukkii tuonen tarhoissa. On aivan sama, koska kuolet ratsumies