Ympärillä yötöntä ja ympärillä yötä Ympärillä pylväitä marmorin makeaa Kauneuskin kerääntyy vain kauneuden myötä On vesi veden makuista vaan veri erilailla sakeaa

Siel vaurauden kuusikuusikuusimetsä huojuu Ja nousee rinnalle idyllin yltäkylläisyys Ja sairaudet pelon lailla toisahalla huokuu Ei epävarmuuden tilalla tuoksu iäisyys

Ei vaivaa puute, huoli Omat pitävät huolen omistaan Eikä enää vastapuoli Tässä ajassa juhli voittoaan

On syytä olettaa, on syytä yhteen vetää Kun terve puna elämän kasvoilta katoaa Niin pyhäpäivän aamu viimein autereena herää Ja kirkonkellot korkeuksista jakaa jokaiselle kutsuaan

Silloin tiesin mikä meidät erottaa

Se on vesi jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää Se on vesi jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää

Se on vesi jota pelkäät Se on vesi, joka vihkimaljassa kestää Se on vesi jota pelkäät Jota pelkäät, jota pelkäät, jota pelkäät