1. Kerran eessä Herran hetken hiljaisen kun vietin niin, Kuulin äänen hellän, kutsuen mi soi. Kohta nousin hengessä mä taivaalliseen kaupunkiin, Sinne, missä hohtaa ikiaamun koi.

Näyn taivaisen kun nähdä sain, Tääll' viipyä en vois. Maasta öisen varjon tahtoisin jo pois. Kotiin taivaan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin! Luokse Herrani on kaipuu syömmeni.

2. Luokse Jeesuksen mun johti Henki näyssä uuden maan, Nosti eteen Herran valtaistuimen. Siellä loistaa päärlyportit Luojan töitten kunniaa, Häntä palvoo suuri joukko enkelten.

Näyn taivaisen kun nähdä sain, Tääll' viipyä en vois. Maasta öisen varjon tahtoisin jo pois. Kotiin taivaan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin! Luokse Herrani on kaipuu syömmeni.

3. Nähdä sallittiin mun virta elon, kirkas, tulviva, Kuljin rannalla sen, kanssa pyhien. Liityin seuraan vanhinten ja istuin jalkain juurella, Oman Mestarini, ristin kantaneen.

Näyn taivaisen kun nähdä sain, Tääll' viipyä en vois. Maasta öisen varjon tahtoisin jo pois. Kotiin taivaan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin! Luokse Herrani on kaipuu syömmeni.

4. Oli autuutta se suurta, sitä kertoa en voi, Tunsin onnen rauhaisen mä rinnassain. Hetken viipyä sain siellä, sitten sammui valo pois, Kaipuun pohjattoman tunsin sielussain.

Näyn taivaisen kun nähdä sain, Tääll' viipyä en vois. Maasta öisen varjon tahtoisin jo pois. Kotiin taivaan kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin! Luokse Herrani on kaipuu syömmeni.

D, fis1