Tänään koko maa on juovuksissa, poltan tavaroita pihalla. Marssi kulkee tänä vuonna kohti menneisyyttä, ja savu nousee kevättaivaalla. Kellari on täynnä tulvavettä, ullakko on täynnä romua. Koko hiton maa on sairastunut nostalgiaan, koetan vältellä sen kutsua.

En tiedä, tunne tai osaa enää mitään, en rakentaa kuin ajatuksia. Valuuttani on muuttunut arvottomaksi, luopuminen tuntuu aarteelta. Hulluudella on taas uusi muoto, se viekoittelee niin kuin humala. Toivomme on tehokkaasti yksityistetty, vain suru on kansallista.

Tänään koko maa on juovuksissa, poltan tavaroita pihalla, mutta alapihalta kuuluu askeleita.