tyhjässä huoneessa olisin ainoa pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa synkässä metsässä en osaisi yöpyä menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

asemahallissa puhuisin ruotsia ääntäisin heikosti enkä vastauksia saisi

tiukassa hihnassa nykisin raivona haukkuisin vieraita ja se vieraat karkottaisi

auringonpaahteessa tuntisin huimausta huutaisin armoa mutta aurinko ois saita

puhelinlangoilla sanoisin huomenta tirskuisin bussissa mul ois myrkynvihree paita

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

ja mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin mulle nauraa variksetkin

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä

nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä