Usko ja luottamus

1. Kun vain vaellamme Herran käskyissä me, Suuri kirkkaus teillämme on. Ja jos rakastamme Tietä Jumalamme, Hänen armonsa on rajaton.

Uskoen siis ole kuuliainen, Muutoin lapsena Herran, Et oo onnellinen.

2. Myrsky raivoisinkaan, helle polttavinkaan, Eivät voimaansa voi vastustaa. Haihtuu epäilykset, Kyynel, huokaukset, Rauhan uskoen, totellen saa.

Uskoen siis ole kuuliainen, Muutoin lapsena Herran, Et oo onnellinen.

3. Joskus kuorman jos suo Isän kätensä tuo, Antaa levon myös suloisimman. Kääntyy pettymykset, Risti, häväistykset Parhaaks' uskovan, tottelevan.

Uskoen siis ole kuuliainen, Muutoin lapsena Herran, Et oo onnellinen.

4. Mutta käsittää voi Voiman, lempensä, oi, Vasta hälle kaikk' uhrattuaan, Ilo, laupeus tuo, Minkä Herramme suo Uskonkuuliaisilla on vaan.

Uskoen siis ole kuuliainen, Muutoin lapsena Herran, Et oo onnellinen.

5. Hänen lapsinansa Saamme armoansa, Jota täydellisyydestään suo. Viemme levittäen Sanaa pelastuksen, Joka uskoen autuutta luo.

Uskoen siis ole kuuliainen, Muutoin lapsena Herran, Et oo onnellinen.

J. H. Sammis E, e1