Usko ja luottamus

1. »Olet mun. Sun ostin kerran Elämään ja autuuteen.» Rakkahasti ääni Herran Vakuuttaa näin omilleen.

2. Kuinka pelättää siis voisi Elon tuska, kuolokaan? Pitkä, kaita tie vaikk' oisi, Lyhenee se seurassaan.

3. »Olet mun.» Oi armoansa! Isän lapsi olla saan. Luottain lausun johtaissansa: »Isä, luotan tahtoos vaan!»

4. Jeesuksessa uskovalle Isän helma auki on, Synnin alle sortuneelle, Joka turvaa armohon.

5. »Olet mun», – se lause paina, Jeesus, mieliin murheisten! Siinä lohdutus on aina, Siinä autuus syntisen.

f, c1