Ilo ja rauha

1. Nyt ylös, sieluni, Mullasta nouse tästä! Käy jalkain juureen Jumalan Ja Karitsan. Ja vaikkei silmäni Valoa Herran kestä, Niin kuitenkin sä riemuiten käy laulamaan. Iäiseen iloon Ja juhlaan jaloon Oot Karitsan sä suuriin häihin kutsuttu. Taivahan kunnia On Herran armosta Sun osasi, sun perintös ja tavaras. Siis riemuitse ja ajattele autuuttas!

2. Ah, kun mä kerran saan Herätä kuvanansa Ja kirkastetuin silmin nähdä Jumalan! Ei enää milloinkaan Oo sielu janoissansa, Kun häissä valmis morsian on Karitsan. Saan kruunun siellä Ja puvun vielä, Tuon pyhäin vaatteen, Kristuksen vanhurskauden. Mun syntisyyteni, Syyn kyyneleihini, Saan siellä vaihtaa kunniaan ja pyhyyteen Ja kyyneleeni kiitosvirteen iäiseen.

3. Kun täällä puolittain Silmillä hämärillä Jo Herraa kaukaa katsellessa ilon saa, Kun taivaan ihanain Äänien sävelillä Jo täällä voimaa on – oi aikaa tulevaa! Hetkistä, joita Niin ihanoita Saan täällä viettää loistaa Herran suloisuus. Vaan kun mä muistelen Autuutta pyhien, Joidenka suusta soipi siellä virsi uus, Niin aivan maahan painaa taivaan ihanuus.

4. Siell' kaunis kannel soi, He veisaa virttä uutta Ei koskaan lopu se, ei koskaan vanhene. Ei ääneen täällä voi Sen saada ihanuutta, Kuitenkin veisailen kiitosta Herralle, Hän verellänsä Ja hengellänsä Myös minut Jumalalle lunastanut on. Kunnia, kirkkaus, Voima ja ylistys Sun, Herra, iankaikkisesti olkohon, Ja taivas, maa ja meri amen sanokoon!

Johan Kahl 1721-1746 e, h1