Kotimatka ja taivaskoti

1. Siion, oi suloinen sua Muistelen päivät Ja yöt! Kirkkautesi mun hurmaa, Rintani liekkihin lyöt. Kaukaa nyt kangasteleepi Yötön mun kaupunkini, Ja laulu rannoiltaan kaikuu Tänne mun korvihini.

Iäisyysaamu kun siirtää Kaihtavan peitteensä pois, Silmiini taivas jo siintää, Ken silloin epäillä vois?

2. Menetti valtansa tuoni, Jeesus on särkenyt sen, Golgatan voittoisa vuori Kaikille toi vapauden. Taakkani, tuskani kannoin Ristille Vapahtajain, Syntini helmaansa annoin, Siellä ne anteeksi sain.

Iäisyysaamu kun siirtää Kaihtavan peitteensä pois, Silmiini taivas jo siintää, Ken silloin epäillä vois?

3. Ristin tie vaikkakin alkaa, Vastusta monta mä saan, Ohdaketaipale jalkaa Pyrkivi haavoittamaan. Siion, kun rantojas muistan, Maahan sä vastukset lyöt, Luoksesi katseeni nostan, Unhoitan tuskani yöt.

Iäisyysaamu kun siirtää Kaihtavan peitteensä pois, Silmiini taivas jo siintää, Ken silloin epäillä vois?

T. B. Barrott D, fis1