Sinun Hiuksiesi syvyyksissä, vangittuja auringonsäteitä kuinka olisinkaan eksyksissä kadoksissa, jos ei olis meitä

Sinun silmiesi katseessa paljon lämpöä, paljon viisautta sielussa, niin syvällä tallessa paljon pyyteetöntä rakkautta

”Kun tunnen ihosi ihoani vasten, olemme kuin yhteen kasvetut Jos ihoni ei ihoasi varten se muhun turhaan ois kasvanut”

Sisälläin tuskaa, haavat arvenneet silti ulospäin, esitän vahvempaa sinä tiedät, vain sinä, ne menneet ja silti, tai siksi, pysyt rinnallain?

”Kun tunnen ihosi ihoani vasten, olemme kuin yhteen kasvetut Jos ihoni ei ihoasi varten Se muhun turhaan ois kasvanut”