Mene ja vie, levysi pois unohda en, laulujamme kai liikaa niitä öisin kuuntelen ymmärrän niitä yhä vähemmän

Mene ja vie, kuvasi pois unohda en, retkiämme kai liikaa niitä öisin muistelen maailman ääriin yhä haikailen

Mene ja vie, runosi pois unohda en, riimejämme kai väärin niitä silloin tulkitsin mahdottomaan toivoa uskalsin

Vaatehuoneessa, pahvilaatikossa, villasukat, ja hiukan tuhmat pikkumustat vaatehuoneessa, ylähyllyllä, muistot muutossa muka kadonneet

kai liikaa niitä yhä kuuntelen kai liikaa niitä yhä muistelen kai väärin niitä yhä tulkitsen aamuyössä vain hippu kaihoa ikkunaan kaiho tiivistyy

Menen ja vien, kyyneleen sulle kylkeen kylmän, kiven, haudalle