TROIKKA 1. Maantietä pitkin troikka kiirehtää, tienoot peittää lumi, jää. Mä yhtä vain en saata ymmärtää; ajomies nyt miksi nyyhkyttää? 2. Mä hältä kysyin; Rakas ystäväin, miksi surra saatatkaan sä noin? Hän mulle silloin vastas nyyhkyttiän; mua kuule, kertoa sen voin. 3. Mä kaunottareen kylän rakastuin, niin tummaan, sorjaan, tuliseen. En verrata mä voinut häntä kuin, taivaan kirkkahimpaan tähtöseen. 4. Niin silloin ensilemmen hurman koin, hän mulle oli ainoain. Mä häntä palvoin, aivan jumaloin, niin kuin saattaa toinen toista vain. 5. Mutt kaikkeni mä sitten kadotin, hän uskollinen ollut ei. Vaikk niinikin paljon häntä rakastin, kylän vanhin hänet multa vei. 6. Niin itien kylästä pois kiirehdin, vain muistot muassani vein. Mä mielestäni kaiken unhoitin, mutta vielä itkee sydämmein. 7. Näin loppui taru, kuului huokaus ja rinnalle taas painui pää. Mun mieleni myös täyttää ahdistus, kyynel poskilleni vierähtää. 8. Maantietä pitkin troikka kiirehtää ja tienoon peittää lumi, jää. Mä myöskin sen jo saatan ymmärtää, ajomies noin miksi nyyhkyttää.