Se oli vuosi sitten, näihin aikoihin mä olin menossa Stadiin treeneihin Kun motarilla rattiin nukahdin lasinsirujen seasta heräsin Se mitä Volvosta oli jäljellä paloi hirviaidan vierellä Ja minä makasin ojan reunalla minä katselin pilviä taivaalla

Pudisti päätään tohtori sanoen "Naarmuakaan sinusta löydä en Sun ei pitäisi olla ees hengissä on enkeleitä sul ollut kai kyydissä" Mut mä tiesin et jotain on pielessä faija nimittäin seiso mun vieressä En ollut nähny sitä sen jälkeen kun se vuosia sitten hukku Kirkkojärveen

Mä olen mennyt kai sekaisin mut äijä tullut on takaisin En koskaan uskonut aaveisiin ei niitä ole, kaikki tietää sen

Mun päätäni särki kun valkeni aamu oli seurassain edelleen faijani haamu "Ei se ollutkaan unta!", mä parahdin ääneen käveli kummitus sänkyni ääreen ja sanoi "Näiden kaikkien vuosien ajan olen perääsi katsonut takana rajan En sivusta voinut enää seurata siellä romutit mun Volvon - vielä suoralla tiellä!"

Mä olen mennyt kai sekaisin mut äijä tullut on takaisin En koskaan uskonut aaveisiin ei niitä ole, kaikki tietää sen

Meni päiviä monta, kului viikkoja kaksi faijan haamu muuttui läpikuultavaksi Sit yhtenä aamuna silmäni avaan levoton kummitus kämpässä ravaa ja sanoo "Mun ei pitäisi olla täällä must on taivaassa etsintäkuulutus päällä Adios, mä lähden, mut ei huolta mä pidän silmällä sinua tuolta"

Sit se kadota alkaa jo näkyvistä Kun sanon "Ois vielä kysymistä mitä tapahtuu sillon kun muakin viedään Mikä meininki on, täytyy saada tietää!" Haamu kelaa, sit hymyillen nyökkää ja kuiskaa: "Siel on tupakkaa eikä lainkaan syöpää"

Mä olen mennyt kai sekaisin mut äijä tullut on takaisin En koskaan uskonut aaveisiin ei niitä ole, kaikki tietää sen Kaikki tietää sen Kaikki tietää sen Kaikki tietää sen