Se sai koulussa Ilveksen nimekseen Kun piti pipoa lätkäjoukkuuen Välitunneilla luki Herra Huut Ei ollut samasta puusta kuin me muut

Kapteenit jakoivat jengejään Se kentän laitaan jäi yksinään Aina viimeinen joka valittiin Aina viimeinen kelle syötettiin Vakava poika luokkakuvassa

Mun kävi sääliksi outoo olentoo Joskus pyysin sen pelaamaan Nintendoo Vanhempiensa rööki haisi kuteissaan Sen faija jurrissa löi sitä toisinaan

Mä lainasin sille mun sarjiksii Se mulle äänitti Priestii ja Maidenii Kaverit nauroi kun ne huomas sen Sanoi et otin sit lemmikki-ilveksen Vakava poika luokkakuvassa Vakava poika luokkakuvassa

Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Sen katse kertoi tuulen voimistuneen Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen Jotkut luonnostaan kuuluu voittajiin Oppilaskunnan puheenjohtajiin Ja friikit on niitä, jotka erottuu Ne on niitä joist ei ikinä mitään tuu

Hymypojat joille maailma pedattiin Niist tuli osia koneiston rattaisiin Mut Ilves joka oli kuin ilmaa vaan On meistä se joka lopulta muistetaan Vakava poika luokkakuvassa Vakava poika luokkakuvassa

Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Sen katse kertoi tuulen voimistuneen Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen

Vuosia vierähti kymmenen Lööpissä luki et Ilves on ykkönen Se lauloi koko Suomen polvilleen Jokaiseen yksinäiseen sydämeen

Mimmit ulvoi: ”Me sua rakastetaan” Kun Ilves käveli pois takahuoneestaan Ja kaiteella hotellin parvekkeen Levitti kädet, astui taivaaseen Vakava poika kansikuvassa Vakava poika kansikuvassa Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Sen katse kertoi tuulen voimistuneen Kun näin viimeisen kerran Ilveksen Se sanoi et meistä jää vain jäljet lumeen Meistä jää vain jäljet lumeen