Helsinki kerran vuodessa Aavekaupungiksi muuttuu Juhannus kadut tyhjentää Ihmiset lähtee etsimään Järvenrantamökkejään

Aamulla lähden kulkemaan Autiota torin laitaa Päätän jäädä katsomaan Levykaupan ikkunaa Hetken siinä seisahtaa

Äkkiä valo heijastaa Ikkunan pintaan vanhan miehen Mies on harmaa vaatteiltaan Harmaa hiuksiltaan Harmaa kasvoiltaan

Lasin kautta tämän nään: Vanhus rinnallani seisoo Vaan kun häneen käännän pään Näky veren pysäyttää: Kadulla seison yksinään

Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies

Lähden matkaa jatkamaan Vilkuilen vielä selän taakse En vain suostu uskomaan Helteet pääni sekoittaa Sen täytyi olla harhaa vaan

Mereltä tuuli puhaltaa Kaupunki vihdoin herää henkiin Ratikka lonksuu kiskoillaan Poliisit maijaan taluttaa Uupunutta juhlijaa

Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa mies

Sairaalan pihaan kävelen Nousen graniittiset portaat Vanha talo kivinen Köynnöstä päällä rappauksen Suuren oven aukaisen

Hissillä toiseen kerrokseen Käytävän päästä löydän huoneen Siellä minuun takertuu Maailman pienimmät sormet

Se on vain urbaania legendaa Kummitusjuttu kukaties Varjona ikkunoissa välähtää Et muuten sitä nää Hakaniemen harmaa Hakaniemen harmaa mies