Armeijan jälkeen viisi vuotta valui baarin miestenhuoneen viemäriin Jokainen tuoppi jonka join Oli bensaa liekkeihin Sanoin aina, että jätän tämän peikkometsän heti kun vain voin Silti jäin rinkiin pyörimään Seiskahaita pidellen Olin mielestäni liian iso kala tähän kuralätäkköön Uhosin lähteväni pois Naama baaritiskillä

Olin täynnä pyhää vihaa Ohjus vailla kohdettaan Otin rintaan tatuoinnin: Aake Kallialan pään Se ei naurata enää

Aa, kaivoskylän poika huutaa Aa, kaivoskylän poika huutaa On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan

Krapulassa ovisummeri, se pauhasi kuin sumutorvi Ovella seisoi enkeli Kaunis postinkantaja Häntä piiritin ja maanittelin, laitoin elämäni remonttiin Sitkeyteni palkittiin Häämarssi oli Paranoid Tästä on nyt viisi vuotta, pikkukylän poika viimein rauhoittui Onni löytyi sittenkin Lähempää kuin luulinkaan Menin töihin kaivokseen, nyt olen kaikkea mitä ennen halveksin Viime vuonna rakensin Talon metsän kupeeseen

Velkaa riittää vielä vuosikymmeniksi eteenpäin Töissä kuulee juttuja: väkeä ehkä karsitaan Vaimokin on pieniin päin

Aa, kaivoskylän poika huutaa Aa, kaivoskylän poika huutaa On vain mahdotonta saada ääni kuulumaan Se hukkuu miljoonien samanlaisten surinaan

Nukahdamme sylikkäin En tiedä mitä tekisin ilman sinua Tai oikeastaan tiedän