Tuttavaksi jäi paniikin tunne, että en oo kukaan, en ees olemassakaan Lakkaamatta etsin pelastajaa On mulla ollut aina joku, jota rakastaa

Pelko päivät söi, mä ootin hetkeä, kun jäisin yksin Hahmotonta, kasvotonta mustaa vuotta liian monta

En kiinni meihin jäänytkään ja sittenkin voin hengittää, ilman sua mä jään, pysähdyn ja mua ei kanna toiset enää

Seurana on vain vieroitusoireet Kaikkialla, ympärillä vieläkin sut nään Sade saattaa sua, kun tulet vastaan Viiman voin vieraaksi ottaa sua enää en

Pakkomielteisesti meitin, missä meet ja ootko yksin Hahmotonta, tarpeetonta vuotta hukkaan liian monta