Koneeseen kadonnutta ei voi takaisin saada. Kulutettu, käytetty, ruokkimaan ympyrää. Luotettu ehkä liikaa siihen, että aika korjaa sen, minkä vuoksi nähtiin niin kovin paljon vaivaa.

Että hajalle saatiin, se mikä kauniiksi tarkoitettiin.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Maailman pisimmät tunnit, niiden otteeseen jää kiinni. Niitä kantaa loppuun asti, vaikka itse ei aina huomaa. Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan? Olen kuullut paljon siitä, osan jopa omasta suustani.

Voi niin pitkälle jaksaa, kun itsellensä vakuuttaa.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Joku meistä on onneton. Palanut, mutta tunnoton. Katuva, mutta uskoton. Enemmän kuin rauhaton.

Periaate on ehdoton. Perustelu on aukoton. Yhtälö ehkä mahdoton. Miten niin muka armoton?

Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton? Miten niin muka armoton?

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka paljon? Siitä kysymys enää tässä kai on, kun on saavuttu siihen pisteeseen ettei mikään ole varmaa.

Kipu kuolee huutamalla, alastomana lattialla. Vaan miten kauan sitä kestää? Ei, sitä ei voi tietää.