Sinä silmätön, hampaaton, kieletön, suuton Luikerrellu sisään tauti sukupuuton Pitäs kääntää ympäri akuutti tila Meil on sairaus nimeltä viha Miten me ollaan täällä sotajalal ??? Älä antaudu riistoon, vaan kanavoi sun vihaa

Otetaan löysät pois, pamahdan pärisee torille Kaadan kauppiaiden pöydät, moi! Nyt on sanottavaa vintiön lail Viholaisen mail, tarrannu takiainen Eväät levii syliin ja vieteri kiristyy Vihasta lämpenee, sit hetkeksi piristyy Sumenee silmät, se pyyhtii kuin tsunami Muistot kuolee ja pinnan al' kuplii Henri verenpunanen, kumpikaan ei kuuntele Mulla palaa sulake, kroppa sanoo, "Tuhoo se!" Mittaa multa lämpö. Mitä mun sisäl o? Pilaa mun mielen vieden mut tuhon keskelle Kaikuva tuplapuhe keskeyttää nousut Vihulaiset liiveissä kuin aikoinaan koulus Tunne puhaltaa lail pohjoistuulen Kylmä porstuas kolistelen, nään laventelin kuolleen Suljen vihan lehden viimeistä kertaa Kaikki painetaan villasel, vaik vuodetaan verta Pieni mies mies on myös miehen mitta Metsä takan kaatuu kun se täyttyy ja flippaa Mä skippaan tän kiekan. Kukaan muistaako vielkään? Mistä tää nyt alkokaan ja miten tässä voitetaan? Kun mä haluun kostaa ja sä tuut takas kostamaan Me leikitään hippaa, mä oon pelistä poissa Mä sanoin vihaajalle, "Sulje sun suu" Ku siihen vihantilaan ei enää kukkaan tuu Susien laumas jauhat anteeksiannost Mut en oo se hippi, mul on taskut myös ne nauhat Vihan paulois tummanpunaseks muutun Viha tehny villasen majan kuolevaan puuhun Vast luumunvärisenä tilanteeseen puutun Ja päiväjurreissa itelleni suutun Auta! Kaukan umpilammel tauteja odottaa Suu auki syvä vesihiiden hauta Se on rauha. Lausun loitsuja menemään Suurelt tammelta kymmenen askelta etelään

Sinä silmätön, hampaaton, kieletön, suuton Luikerrellu sisään tauti sukupuuton Pitäs kääntää ympäri akuutti tila Meil on sairaus nimeltä viha Miten me ollaan täällä sotajalal ??? Älä antaudu riistoon, vaan kanavoi sun vihaa

Vihoista haltijoihin, himoissa kapinoihin Korvien korkeudelle verenpaine nousee Kiroista kammioon, tukos valtimoon Lähdemme vesille hukuttamaan houreen Viha! Vihaan sua niinku lapsen lyöjää Toivottavasti en vaa toimi liian myöhään Nyt rakastan sut kuoliaaksi Peittelen sut siihen ainiaaksi Vene vuotaa kuin viha, valtoimenaan Äyskäröin hullun, ei oo aikaa kelaa Tartun oljenkorteen, mut kiskotaan rantaan Viha ei oo virus, sen pystyy parantaa Aikaa arpeutuu, miettii, valveutuu Suunnitelmat hautaa kuunnellen järven jään halkeiluu Pingotan marjakuusest veistetyn jousen Säteen lailla nuolena latvuksiin nousen Suureksi kasvanut pienistä peloista Keskeneräiset ratkasut kitaansa nielemäl Pojat ei kiroile pyhän veden äärellä Vihan kaula katkeaa ymmärryksen äänellä Lepää kaukana, levyttäköön rauhassa Lepää mieli vast kun sotakirveet on haudassa Älä pistä eteenpäin näit etäpesäkkeitä Katumusjärvessä kaunas pois heitä

Sinä silmätön, hampaaton, kieletön, suuton Luikerrellu sisään tauti sukupuuton Pitäs kääntää ympäri akuutti tila Meil on sairaus nimeltä viha Miten me ollaan täällä sotajalal ??? Älä antaudu riistoon, vaan kanavoi sun vihaa

Viha! Anna, me nyt mennää En tahdo jäädä kehää En haluu tuhota enää mitää Miten mä voin auttaa, jätkä?