tämä hiljaisuus yön runoutta huokuu sitä todeksi vain muuttumaan en saa jokin sydämmeni säikeissä niin kuohuu ja muo niin ravistaa astut ajatuksiin salaa niikuin varkain näissä muistoissa en levätä nyt voi ehkä epäilyksiin eksyin liian varhain pelko mieleni vain ankkuroi

osa pienen pieni vain sinun rakkaudestas minun on en milloinkaan omistaaa suo saada voi en koskaan suo omakseni saa osa pienen pieni vain sinun rakkaudestas minun on ei enenpää ei vähempää kuin hetki silloin tällöin on mun osanain

nämä kuvitelmat kukan lailla kuihtuu nämä toiveet jotka jätit sydämmeen jotain tärkeää vain elämästäin puuttu en tiedä mitä teen annat uskoa mun rakkauden voimaan hellin hyväillyin vain petät sydäntäin jätät tumteet yksinäisen hoivaan lähdet kauaksi pois mun viereltäin